torstai 30. kesäkuuta 2011

Miksi oikein teen töitä?

Täytyy vielä jatkaa hiukan alkupostini aiheesta eli työstä, koska se varmasti kiinnostaa monia. Kauppatieteen opiskelijana olen töissä pienessä mainostoimistossa. Tulin taloon alunperin harjoittelijaksi, eli käytännössä palkattomaksi assariksi. Kun olin silloin vielä aikamoinen uusavuton, oli se minulla ihan hyvä alku.

Minulla oli kuitenkin onnea, sillä muutaman kuukauden palkattoman pätkän jälkeen sain firmasta ihan aikuisten oikeasti töitä. Se ei nykyään ole mikään itsestäänselvyys edes kaupallisen alan opiskelijalle. Nykyäänhän monet joutuvat aloittamaan kaupan kassalta tai puhelinmyynnistä ennen etenemistään vähän parempiin hommiin. Itse onnistuin hyppäämään tämän vaiheen yli aika hyvin. 

Nykyään suuri osa meidän työstä on muuta kuin perinteisen mainostoimiston hommaa. Tähti-AD:t ja copyt on korvattu nörteillä, verkkovelhoilla ja AD:ksi pääsee kun osaa sujuvusti photoshopata kuvatietokantojen valokuvia. Eli siis aika helposti... Omat tavoitteeni ja kunnianhimoni ovat kuitenkin pelkkää account manageria korkeammalla tasolla. 

Tavoitteenani on vähitellen tienata rahaa sen verran säästöön, että uskaltaisin tehdä loikan yrittäjäksi. Uskon nimittäin, että mainostoimistopuolen kokemusta voisi hyödyntää hyvin myös markkinointikonsulttina -- esimerkiksi some-puolen osaaminen on vielä Suomessa sen verran vähäistä että kunnon bisneksen voisi hyvinkin onnistua perustamaan suhteellisen helposti. Tuollaisen konsulttibisneksen perustaminen ei edes vaadi suurta pääomaa -- rahaa enemmän tarvitaan osaamista ja kontakteja, joiden kautta osaamisen voi muuttaa mahdollisimman suuriksi ja tasaisiksi kassavirroiksi. 

Pitkän tähtäimen suunnitelmana minulla ei olekaan löytää unelmien prinssiä ja jäädä muiden palvelukseen. Haluan kasvattaa omaa liiketoimintaa toimitusjohtajana. Loppujen lopuksi yrittäjyys on Suomessakin se ainoa tapa onnistua vaurastumaan edes kohtuullisella todennäköisyydellä. Pienempään todennäköisyyteen tyytyvät voivat minun puolestani jatkaa lottoamista...

Jostakin on kai aloitettava...

Tähän on tultu: minäkin perustin lopulta oman blogini. Ilmeisesti olen sen verran julkisuudenkipeä, että haluan itselleni lukijoita, huomiota, ystäviä ja seuraajia. Kuitenkin kirjoitan pelkän etunimen suojissa, mikä saattaa tuntua sinusta ristiriitaiselta. En ihmettele, sillä itsekin suhtaudun asiaan ristiriitaisesti -- olenhan ristiriitainen ihminen.

Tänään on kuitenkin jäljellä vain yksi työpäivä ennen pitkään odottamani loman alkua. Huomenna mennään varmaankin työporukan kanssa Kappelin terassille istumaan, niinkuin olemme tehneet kauniilla säällä. Toivottavasti siellä ei kuitenkaan mene kovin pitkään, sillä en halua viettää lomani ensimmäistä hellepäivää työkavereiden kanssa. Ovathan he mukavia, mutta loma on kuitenkin aina loma - ja lomalla haluan olla ystävieni seurassa.