Syysmyrskyjä odotellessa

Pari viimeistä viikkoa on tuntunut siltä, että syksy on toden teolla käsillä. Onneksi lämpötilat ovat olleet vielä selvästi plussan puolella -- en nimittäin lainkaan pidä marraskuun pahimmillaan lumen- ja vedensekaisista syystuulista.  Paljon enemmän pidän kuivasta talvipakkasesta tai vaikkapa lämpimistä ukkosmyrskyistä kesäaikaan.

Kuitenkin huomisaamuna on taas pakkauduttava pian seitsemän jälkeen paikallisbussiin, jotta pääsisin ajoissa toimistolle. Minulla on kyllä liukuva työaika käytössä, mutta olen ottanut tavakseni tulla töihin jo ennen kahdeksaa. Silloin saan päivän aikana kaikenlaista aikaan, ja pääsen pois töistä jo neljän kieppeillä.

Periaatteessa yritän vielä edistää opiskelujani ilta-aikaan. Valitettavasti aikani ei ole oikein riittänyt moisiin älyllisiin ponnistuksiin. Pitäisi jotenkin aktivoitua, yrittää rutistaa ne viimeiset tentit läpi jotta saisin ne kaipaamani ekonomin paperit.

Olen tällä hetkellä kuitenkin erittäin tyytyväinen työhöni, joten valmistuminen tuskin saisi minua metsästämään uutta työpaikkaa. Töissä ovat kuitenkin vihjailleet jo siihen suuntaan, että minun olisi syytä vähitellen valmistua. Silloin energiani riittäisi kenties opiskeluihin nykyistä paremmin.

No, huomenna alkaa uusi viikko. Yritän luvata ainakin itselleni, että opiskelen tunnin päivässä. Silloin voisin saada marraskuun lopussa yhden matematiikan tentin hoidettua alta pois!

Muutosta muuttoon

Aikuisikäni on ollut jatkuvaa muuttamista. Toisinaan muutot ovat olleet helppoja -- silloin kun olen nuoruusvuosinani muuttanut Helsingin sisällä asunnosta toiseen.

Useimmat muutot ovat kuitenkin olleet raskaita ja rasittavia operaatiota. Muutot ovat tulleet koko ajan entistä hankalammaksi, kun omistusteni määrä on kasvanut. Minulla on tapana hamstrata kirjoja, joita asuntooni on kertynyt jo kymmeniä hyllymetrejä. Tietokoneitakin omistan runsaasti, niistä useimmat ovat jo sen verran vanhoja ettei niillä ole varsinaisesti enää käyttöä.

Siinä vaiheessa, kun muuttolaatikot on tuotu paikalle, vanha sähkösopimus on sanottu irti ja uuden sähkösopimuksen tekeminen on käsillä, tilanne on kaikkein rasittavimmillaan. Vielä pitäisi heittää tavaroita pois, karsia omaisuutta ja miettiä sitä, miten kaiken saa taas siirrettyä uuteen asuntoon. Mistään ei tunnu tulevan mitään.

Jokaisen muuton jälkeen vannon pyhästi, että enää en kerää itselleni tavaraa. Vaatteita on heitettävä kierrätykseen, kirjoja vietävä antikvariaattiin ja vanhentunut kulutuselektroniikka saa luvan päätyä Sorttiin.

Kertaakaan en ole onnistunut pitämään päätöstäni.

Mutta ehkä ensi kerralla onnistun paremmin...

Helsinki on oiva matkakohde

Helsinki on mielestäni maan paras matkakohde - eikä ihme, olenhan syntynyt kaupungissa ja asunut täällä suurimman osan elämästäni. Siksi ilahdun aina suuresti nähdessäni, kuinka varsinkin ulkomaalaiset turistit ovat löytäneet Helsingin.

Vielä enemmän ilahdun silloin, kun kuulen suomalaisten löytäneen kaupungin, sen kaupat, kulttuuririennot, ravintolat ja hotellit lomakohteekseen. Miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun Helsinki tarjoaa jatkuvasti uutta nähtävää ja koettavaa?

On tietysti totta, että Helsingin hintataso on jonkin verran esimerkiksi Tallinnaa kalliimpi. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että matka kotimaassa auttaa aina suomalaisia työllistymään - siksi on hyvä suosia suomalaista myös matkakohteen valinnassa.

Helsingin hotellit sopivat moneen makuun. Täällä on sekä huippuluokan luksushotelleita että edullisia hostelleja. Tietenkin noiden kahden ääripään väliin mahtuu kaikentasoisia ja -hintaisia majapaikkoja.

Esimerkiksi Hotellimaailman hotellit Helsinki -sivulta löydät mukavan valikoiman Restel Oy:n omistamia hotelleja eri puolilla pääkaupunkia. Helsigin lisäksi Restel omista hotelleja ympäri maata, joten todennäköisesti Hotellimaailman hotelleista ainakin joku sopii majapaikaksesi, matkustitpa sitten missä päin maata tahansa.

Helsinkiin voi matkustaa mihin aikaan vuodesta tahansa -- täällä riittää aina tekemistä ja näkemistä. Kesällä tutustuisin itse kaupungin lisäksi myös moniin kaupunkialueen saariin.

Näistä Suomenlinnan saaret ovat varmasti useimmille tuttuja, Seurasaari lienee lähes yhtä monen tuntema. Todennäköisesti huomattavasti harvempi ei-helsinkiläinen on käynyt esimerkisi Pihlajasaaressa.

Pihlajasaaren - tuttavallisesti Pihliksen - rannat ovat helsinkiläisten suosima virkistyskohde. Pihlikseen pääset kätevimmin Merisatamanrannasta kesäaikaan päivittäin liikkuvilla vuoroveneillä. Matka pihlikseen taittuu vartissa, sillä etäisyyttä saareen on vain kaksi kilometria.

Pihlis on kesäkohde, mutta vaikkapa Suomenlinnassa voi hyvin vierailla myös talvella. Aurinkoisena talvipäivänä Suokki on kenties kauneimmillaan, eivätkä silloin turistit täytä linnakkeen kapeita katuja. Tietysti saaren palvelut ovat talvella huonommin käytettävissä. Ainakin Panimo taitaa kuitenkin olla auki myös talven pakkasilla.

Lomailu kotimaassa kannattaa aina. Kun käytät lomaeurosi täällä, tiedät tukevasi kotimaan taloutta ja siten työllisyyttä. On selvää, että etelän lomasaaret sopivat kotoisia rantoja paremmin rantalomakohteeksi. Kuitenkin Helsinki - ja miksei myös Turku ja Tampere - ovat oivallisia kaupunkilomakohteita siinä missä monet Keski-Euroopan suositummat kaupunkilomakohteet.

Tervetuloa Helsinkiin!

Asuntolehtien selailua pyhäpäivän ratoksi

Olen viime aikoina löytänyt itsestäni pesänrakentajan piirteitä: muoti- ja trendilehtien sijaan nappaan usein lehtikioskista mukaani jonkun monista sisustus- tai talonrakennuslehdistä. Tällä hetkellä ei oman kodin rakentaminen ole vielä erityisen ajankohtaista -- mutta ainahan sitä saa unelmoida.

Uudessa Meidän talo -lehdessä huomioni kiinnittyi Suosikkitalot 2011 -artikkeliin. Juttu kertoo alkuvuoden suosituimmista talopaketeista. Jutun mukaan jo kolmasosa kaikista talopaketeista myydään muuttovalmiina. Selvästikin minun kaltaiseni "peukalo keskellä kämmentä" -rakentajat alkavat yleistyä kovaa vauhtia, ja heidän valintansa on usein juuri muuttovalmis talopaketti.

Jutussa kerrotaan rakennuslupiin perustuvaa tilastotietoa uudista asunnoista. Suosituimpia ovat tällä hetkellä 100-130 neliön perhetalot. Minun mielestäni ne ovat yllättävän pieniä -- ainakin itse haaveilen selvästi isommasta, noin 200 neliön talosta.

Tietysti pääkaupunkiseudulla on pakko olla valmis tinkimään unelmistaan, koska taloudelliset realiteetit ovat aina vastassa. Parinsadan neliön talo tulee kalliiksi rakentaa, ja tontista vasta pitääkin olla valmis maksamaan.

Jostain syystä oma makuni ei näytä vastaavan suomalaisten enemmistön makua: omat suosikkini eivät sijoitu sen paremmin kolmen kärkeen kuin top kymmenenkään, kun lasketaan myönnettyjen rakennuslupien määriä.

Suomen suosituimpia ovat:

1. Kastelli-talot
2. Finndomo/Omatalo
3. Jukka-Talo
4. Designtalo
5. Kannustalo
6. Älvsbytalo
7. Lammi-Kivitalo
8. Jetta-Talo
9. Herrala Talot
10. Lappli-talot

Kaikki nämä näyttävät kovin perinteisiltä. Ne ovat turvallisia, arkisia valintoja keskimääräiseen makuun.

Omaa silmääni miellyttävät paljon enemmän esimerkiksi Honkatalojen huvilat. Ne ovat oikeasti modernin näköisiä asuntoja -- mahdollisimman kaukana "punainen tupa ja perunamaa" -kodista. Siksi tällainen vakaumuksellinen kaupunkilaisnainen haaveilee omasta Honkatalosta!

Jääteen ääreltä

Eiliset nettitreffit menivät ihan mukavasti -- voi hyvinkin olla, että tapaan kaverin vielä toisenkin kerran. Ei siitä kuitenkaan tällä kertaa enempää, täytyy pitää harvoja lukijoitani jännityksessä. Sitten riittää kerrottavaa vielä joskust toistekin

Perjantain kirjastopäivän päätteeksi olen päätynyt kahvilaan istuskelemaan jääteelasillisen ääressä. Viime aikoina olen viettänyt aikaani aika paljon kahviloissa, sillä hellesäällä ilmastoitu kahvila ja jäätee vie mielestäni mennen tullen voiton olutterassien rehvakkaasta seurasta.

Kahvilassa tulee yleensä lueskeltua lehtiä, surffattua netissä ja joskus tapaan jopa opiskelukavereita. Kun viihdyn vielä yliopiston läheisissä kahviloissa, on täällä ihan kohtuullisen todennäköistä tavata tuttuja.

Nykyään kahviloissa on käytännössä aina asiakkaiden käytössä WLAN. En muista törmänneeni vielä yhteenkään kahvilaan, jossa nettiä ei olisi asiakkaiden käytettävissä. Toisinaan en kuitenkaan edes vaivaudu selvittämään kahvilan WLANin tunnusta, jos naapurissa on avoin verkko.

Esimerkiksi nyt istun erään kahvilketjun toimipisteessä, mutta surffaan netissä viereisen McDonaldsin tarjoaman netin välityksellä. Ihan hyvällä omatunnolla!

Viikonloppusuunnitelmani eivät ole mitään erityisen ihmeellisiä. Huomenna pitäisi pyykätä, sillä hellesäällä puhtaat vaatteet ovat vähissä. Sunnuntaina lähden vielä minilomalle Viroon, joten sitäkin varten pitäisi tuo vaateasia saada järjestykseen. Tai voisihan sitä vaikka ostaa jotain edullista, silkkaa laiskuuttani...

Treffeille lähdössä

Kuulin pari viikkoa sitten eräältä ystävältäni, että hänen nettitreffinsä olivat sujuneet mainiosti. Viikon tuumailun jälkeen minäkin sitten hankin tunnuksen erääseen treffipalveluun. Seuraavat päivät ovatkin menneet miesten yhteydenottoja seuloessa -- nyt ollaan niin pitkällä, että edessä ovat ensimmäiset ihka oikeat nettitreffit!

En oikein tiedä, mitä odottaisin treffeiltä. Toivottavasti tapaaminen menee kuitenkin mukavasti, niin että olisi syytä tavata vielä ainakin yhden kerran. Ekoilla treffeillä minulla ei kuitenkaan ole tapana mennä yhtään sen pidemmälle...

Tänään on täällä Helsingissä ollut aika vaihtelevainen sää. Puolen päivän aikaan tulli vettä ihan kohtuullisen paljon, päivä näytti harmaalta ja synkältä. Nyt kun ilta lähestyy, on onneksi sääkin jo kaunistunut. Tuskin tässä kuitenkaan treffiseuran kanssa millekään terassille eksytään, sen verran viileältä tuo ilma vielä vaikuttaa.

Olisi tietysti kiva, että tästä kehkeytyisi jotain kesäheilaa vakavampaa. Tähän ikään kun on ehtinyt, niin biologiinen kellokin alkaa jo tikittää. Jostain pitäisi se ukko löytyä, mieluiten tietysti fiksu, komea ja varakas :) No vähempäänkin tietysti voi hätätilassa tyytyä...

Rahat riittävät vielä - hyvä niin

Lomassa on se paha puoli, että pankkitilin saldo näyttää hupenevan kovaa vauhtia. Kun ei ole töissä, on enempi aikaa kierrellä ja kuljeskella kaupungilla. Vaikka ei harrastaisikaan shoppailua, menee rahaa kahviloissa istuskeluun.

Onneksi tililläni on vielä sen verran rahaa, etteivät kulutusluotot ole minulle ainakaan toistaiseksi ajankohtaista. Tai onhan minulla tietysti luottokortti, mutta yritän aina välttää viimeiseen asti sen luotto-ominaisuuden käyttämistä. Niin kauan kun pankkitilillä on saldoa, käytän aina pankkikorttia - en halua turhaan kerätä itselleni luottokorttilaskua, kun juoksevista menoistakin on välillä vaikea selvitä kunnialla.

Tänään olen kuitenkin lähdössä kaupungille ostoksille. Ajattelin käydä hommaamassa Akateemisesta kirjakaupasta itselleni kirjan tai pari itseäni sivistääkseni. Edes kesälomalla en juuri lue mitään hömppää. 

Kirjaostosten lisäksi täytyy käydä ostamassa pienelle sukulaispojalle syntymäpäivälahja. Kuulemma tänä(kin) vuonna pikkupoikien toivelistan kärjessä ovat Disneyn autopiirretyn autot. Kun en ole itse elokuvia nähnyt, ei auta muuta kuin mennä tutkimaan tavaratalojen leluosastoja - eiköhän sieltä sopiva pikkupojan unelma-auto löydy.

Ihanaa aurinkoista kesälomaa!

Kesälomani ensimmäinen viikko on takana, eikä säätä voi todellakaan moittia. Tai tietysti hiukan viileämpi (ja pilvisempikin) ilma sopisi minulle, koska ihoni ei oikein kestä tälläista auringonpaahdetta. Kesähelteillä nimittäin kaupungin jäätelökioskien tarjonta tuntuu aivan liian houkuttelevalta: tänäänkin sorruin kahteen palloon Mövenpickin herkullista jäätelöä.

Yritän kuitenkin pysyä kesäherkkujen kanssa kohtuudessa. Silloin ei tarvitse aloittaa heti loman jälkeen kurinpalautusdieettiä -- kohtuus kaikessa, sanoi isoäitikin. Dieettejä olisi tietysti tarjolla jos jonkinlaista. Sekä naistenlehdet että netti pursuavat erilaisia laihdutusvinkkejä, jotka lupaavat kuun taivaalta. Ehkäpä vielä joskus löytyy sellainenkin dieetti, joka sopisi minulle...

Tänään iltaruokana on kuitenkin kevyenpuoleinen gazpacho: tomaattimehua, kurkkua ja kirsikkatomaatteja hienonnettuna. Mausteeksi vähän oliiviöljyä, chiliä ja valkosipulia. Kevyt kesäruoka, joka tuo mukavaa vaihtelua salaattipäivien joukkoon.

Kesäloma alkoi - ja helle jatkuu!

Jesh! Kesäloma lähti eilen käyntiin mukavasti: istuin työporukan kanssa parin lasillisen verran terassilla Mikonkadulla, ja sen jälkeen siirryin kohti Kosmosta ja vieläkin parempaa seuraa ;-)

Edessä on nyt neljä viikkoa vapaata. Tarkoitus olisi kierrellä kaupunkia ja hiukan sukulaisissa eri puolilla Suomea. Saa nähdä, mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Toivottavasti jaksan kuitenkin päivittää tätä uutta blogiani suhteellisen tiiviistä, vaikka viettäisinkin aikaani stadionin uima-altaalla lekottelemassa. Bikinikuvia ei kuitenkaan ole luvassa....

Miksi oikein teen töitä?

Täytyy vielä jatkaa hiukan alkupostini aiheesta eli työstä, koska se varmasti kiinnostaa monia. Kauppatieteen opiskelijana olen töissä pienessä mainostoimistossa. Tulin taloon alunperin harjoittelijaksi, eli käytännössä palkattomaksi assariksi. Kun olin silloin vielä aikamoinen uusavuton, oli se minulla ihan hyvä alku.

Minulla oli kuitenkin onnea, sillä muutaman kuukauden palkattoman pätkän jälkeen sain firmasta ihan aikuisten oikeasti töitä. Se ei nykyään ole mikään itsestäänselvyys edes kaupallisen alan opiskelijalle. Nykyäänhän monet joutuvat aloittamaan kaupan kassalta tai puhelinmyynnistä ennen etenemistään vähän parempiin hommiin. Itse onnistuin hyppäämään tämän vaiheen yli aika hyvin. 

Nykyään suuri osa meidän työstä on muuta kuin perinteisen mainostoimiston hommaa. Tähti-AD:t ja copyt on korvattu nörteillä, verkkovelhoilla ja AD:ksi pääsee kun osaa sujuvusti photoshopata kuvatietokantojen valokuvia. Eli siis aika helposti... Omat tavoitteeni ja kunnianhimoni ovat kuitenkin pelkkää account manageria korkeammalla tasolla. 

Tavoitteenani on vähitellen tienata rahaa sen verran säästöön, että uskaltaisin tehdä loikan yrittäjäksi. Uskon nimittäin, että mainostoimistopuolen kokemusta voisi hyödyntää hyvin myös markkinointikonsulttina -- esimerkiksi some-puolen osaaminen on vielä Suomessa sen verran vähäistä että kunnon bisneksen voisi hyvinkin onnistua perustamaan suhteellisen helposti. Tuollaisen konsulttibisneksen perustaminen ei edes vaadi suurta pääomaa -- rahaa enemmän tarvitaan osaamista ja kontakteja, joiden kautta osaamisen voi muuttaa mahdollisimman suuriksi ja tasaisiksi kassavirroiksi. 

Pitkän tähtäimen suunnitelmana minulla ei olekaan löytää unelmien prinssiä ja jäädä muiden palvelukseen. Haluan kasvattaa omaa liiketoimintaa toimitusjohtajana. Loppujen lopuksi yrittäjyys on Suomessakin se ainoa tapa onnistua vaurastumaan edes kohtuullisella todennäköisyydellä. Pienempään todennäköisyyteen tyytyvät voivat minun puolestani jatkaa lottoamista...

Jostakin on kai aloitettava...

Tähän on tultu: minäkin perustin lopulta oman blogini. Ilmeisesti olen sen verran julkisuudenkipeä, että haluan itselleni lukijoita, huomiota, ystäviä ja seuraajia. Kuitenkin kirjoitan pelkän etunimen suojissa, mikä saattaa tuntua sinusta ristiriitaiselta. En ihmettele, sillä itsekin suhtaudun asiaan ristiriitaisesti -- olenhan ristiriitainen ihminen.

Tänään on kuitenkin jäljellä vain yksi työpäivä ennen pitkään odottamani loman alkua. Huomenna mennään varmaankin työporukan kanssa Kappelin terassille istumaan, niinkuin olemme tehneet kauniilla säällä. Toivottavasti siellä ei kuitenkaan mene kovin pitkään, sillä en halua viettää lomani ensimmäistä hellepäivää työkavereiden kanssa. Ovathan he mukavia, mutta loma on kuitenkin aina loma - ja lomalla haluan olla ystävieni seurassa.