Muutosta muuttoon

Aikuisikäni on ollut jatkuvaa muuttamista. Toisinaan muutot ovat olleet helppoja -- silloin kun olen nuoruusvuosinani muuttanut Helsingin sisällä asunnosta toiseen.

Useimmat muutot ovat kuitenkin olleet raskaita ja rasittavia operaatiota. Muutot ovat tulleet koko ajan entistä hankalammaksi, kun omistusteni määrä on kasvanut. Minulla on tapana hamstrata kirjoja, joita asuntooni on kertynyt jo kymmeniä hyllymetrejä. Tietokoneitakin omistan runsaasti, niistä useimmat ovat jo sen verran vanhoja ettei niillä ole varsinaisesti enää käyttöä.

Siinä vaiheessa, kun muuttolaatikot on tuotu paikalle, vanha sähkösopimus on sanottu irti ja uuden sähkösopimuksen tekeminen on käsillä, tilanne on kaikkein rasittavimmillaan. Vielä pitäisi heittää tavaroita pois, karsia omaisuutta ja miettiä sitä, miten kaiken saa taas siirrettyä uuteen asuntoon. Mistään ei tunnu tulevan mitään.

Jokaisen muuton jälkeen vannon pyhästi, että enää en kerää itselleni tavaraa. Vaatteita on heitettävä kierrätykseen, kirjoja vietävä antikvariaattiin ja vanhentunut kulutuselektroniikka saa luvan päätyä Sorttiin.

Kertaakaan en ole onnistunut pitämään päätöstäni.

Mutta ehkä ensi kerralla onnistun paremmin...